Mitä olen oppinut verkko-opetuksen suunnittelusta

Tämä on uudelleen julkaistu teksti ammatillisten opettajaopintojeni oppimispäiväkirjasta. Koonti teksteistä löytyy täältä.

Opettajaksi opiskeluni verkko-opintoina on edennyt jo yli puolen välin. Aletaan lähestyä jo yhä enemmän käytännön toteutusta ja harjoittelua. Viime aikoina olemme opettajaopinnoissa oppineet opetuksen suunnitteluaTäältä voi käydä lukemassa kaikki opettajaopintojeni oppimispäiväkirjat alusta saakka.

Meneillään oleva opiskelumoduuli on nimeltään Opetus-, ohjaus- ja arviointiosaaminen (18 op) ja se on toteutukseltaan yhdistelmä opetuksen suunnittelua ja käänteistä oppimista ryhmissä. Olenkin jo aiemmin kertonut, että opiskelun ajan toimimme pienryhmässä, ja tämän moduulin alussa jokaiselle pienryhmälle jaettiin opetettavaksi yksi teema. Suunnittelimme teemalle pienryhmässä opetussisällön, tavoitteet, tehtävät ja arvioinnin, sekä rakensimme Moodleen teemalle oman osionsa.

Miten verkko-opetusta suunnitellaan?

Vaikka opintojaksomme Opetuksen suunnittelu (3 op) käsittelee yleisesti opetuksen suunnittelua, olen halunnut tässä miettiä erityisesti verkko-opetusta. Onhan opettajaopintommekin verkkototeutus ja oma harjoitteluni SeAMKissa kokonaan etäopetusta.

Millaisia eväitä opettajakoulutuksemme tarjoaa verkossa toteutettavan opetuksen suunnitteluun tähän mennessä? Vaikka olemme opiskelleet yksinomaan verkon välityksellä jo yli viiden kuukauden ajan, emme ole käyneet läpi huomattavaa määrää erilaisia digitaalisia alustoja tai työkaluja opetuksen tueksi, päin vastoin. Ja ehkä tälle on syynsä.

Erilaisten työkalujen sijaan olisikin fiksua keskittyä eniten siihen, miten opetettava asia parhaiten opittaisiin. Digipedagogiikan kuvaamiseen voi käyttää esimerkiksi Koehlerin ja Mishran TPACK-mallia, teknologis-pedagogista sisältötietoa. Mallissa yhdistyvät opettajan pedagoginen osaaminen, opetettavan asian osaaminen ja teknologinen osaaminen. Näiden kaikkien osaamisten yhdistelmä voidaan tiivistää kysymykseksi: ”millä menetelmillä ja työskentelytavoilla asetetut oppimistavoitteet toteutuvat ja mitkä digityökalut mahdollistavat tämän”? Lyhyt suomenkielinen selitys mallista löytyy esimerkiksi Tampereen korkeakouluyhteisön vinkkipankista.

Kaaviokuva TPACK-mallista
Koehlerin ja Mishran digipedagogiikan TPACK-malli. © 2012 by tpack.org

Digityökalut ovat siis vain yksi osa digipedagogiikkaa, niin kuin nimikin sanoo, vain välineitä. Tärkeämpää on keskittyä siihen, miten opetettava asia opitaan. Kuten vastuuopettajamme Tauno Tertsunen on sanonut, ”voiko hiirellä oppia hitsaamaan”. Ehkä, ehkä ei. Valaisevinta on ollut tajuta, että samaan lopputulokseen voidaan useimmiten päästä hyvin eri reittejä. Tärkeää on opettajana luoda oppimisympäristöjä, joissa oppiminen on tehokasta, ja joissa opiskelija on mahdollisimman suorassa vuorovaikutuksessa opetettavan asian kanssa (Majuri & Helakorpi 2010).

Opetuksen suunnittelu oppimiskokemuksen muotoiluna

Olen alkanut ajatella opettamista entistä enemmän oppimiskokemuksen muotoiluna. Aivan kuin palvelumuotoilussakin muotoillaan palvelukokemusta, jotta palveluista tulisi entistä parempia ja käyttäjäystävällisempiä kaikille osapuolille, voi muotoiluajattelua (englanniksi design thinking) soveltaa oppimiseen.

Harto Pönkä kuvaa esityksessään Opetuksen suunnittelu: pedagogiset ja teknologiset ratkaisut opetuksen suunnittelua muotoiluprosessina, jossa keskeistä on iteratiivinen eli itseään toistava ja kokeilun kautta oppiva prosessi. Lisäksi muotoiluajattelussa korostuu holistinen eli kokonaisvaltainen lähestymistapa sekä joustava, analyyttistä ja luovaa ajattelua yhdistelevä ajattelutapa. Näistä on hyötyä opetuksen suunnittelussakin.

Oppimisen muotoilun näkökulma helpottaa ainakin itselleni opetuksen suunnittelua. Minkään ei tarvitse olla kerrasta täydellistä ja valmista, ei opetuksen toteutussuunnitelmanikaan, vaikka sellaisenkin yksityiskohtaisen suunnitelman palautin yhtenä kurssitehtävänä. Enhän minäkään ole opettajana tai ihmisenä valmis, vaan opin jatkuvasti uutta. Tietysti teen suunnittelussa parhaani ja pohdin TPACK-mallin mukaisesti digipedagogiikkaa eri näkökulmista, mutta todella opetustaan pääsee kehittämään vasta useampien iteraatiokierrosten kautta.

Tästä näkökulmasta onkin jännittävää lähteä kokeilemaan opetusta käytännössä sitten harjoittelussa. Kiva kurssitehtävä oli myös muiden opiskelijoiden suunnitelmien kommentointi, jossa pääsi näkemään muiden tapoja suunnitella ja ehdottamaan parannuksia niihin. Ehkä opettamisessakin voisi suosia enemmän yhteiskehittämistä oppijoiden ja muiden opettajien kanssa, sen sijaan että nojattaisiin aina ainoastaan yhden opettajan asiantuntijuuteen.

Toki voi olla, että käsitykseni opettajana työskentelystä on ihan väärä. Kohta testataan ja palataan asiaan sitten.

Lähteet

Majuri, Martti & Helakorpi, Seppo 2010: Oppijakeskeiset oppimisympäristöt. Artikkeli teoksessa Seppo Helakorpi, Helena Aarnio & Martti Majuri Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. HAMK ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010.

Pönkä, Harto: Opetuksen suunnittelu: pedagogiset ja teknologiset ratkaisut. Esitysmateriaalit 16.9.2015 pidetyssä koulutuksessa.


Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *