Planetaarinen vaatekaappi – vastuullisemmin vaateostoksilla

Luin Aku Varamäen ja Sissi Penttilän kirjan Planetaarinen vaatekaappi lähestulkoon heti, kun se ilmestyi saataville e-kirjasovellukseen. Olen seurannut Akun Instagram-tiliä planetaarinenvaatekaappi jo jonkin aikaa, ja siksi olinkin jo kovasti odottanut tätä kirjan julkaisua. Aku nostaa Instagramissa esiin pukeutumisen vastuullisuuteen ja ekologisuuteen liittyviä asioita. Hän on saanut minutkin innostumaan esimerkiksi viiden vaatteen vuosi -haasteesta (#viidenvaatteenvuosi), jossa pyritään pysymään uusien vaatteiden ostamisessa planetaarisissa rajoissa.

Kulutuksen kohtuullistaminen lienee jonkinlainen trendi, jonka tosin soisi mielihyvin valtavirtaistuvan. Vaatteiden kulutus on meille yltäkylläisyydessä eläville länsimaalaisille yksi kohtuullisen helppo kohde muiden rinnalla vähentää päästöjä ja luonnonvarojen ylikulutusta. Keskimäärin suomalainen ostaa 38 uutta vaatetta vuodessa. Koska läheskään kaikki eivät osta tällaisia määriä vaatteita, tarkoittaa se sitä, että osa ostaa ihan jäätäviä määriä!

Itsekin olen joskus nuorempana shoppaillut pikamuotia ja varmasti tuo suomalaisten keskiostos on tullut ainakin täyteen monena vuonna, ylikin. Onneksi silloin nuorempana ei ollut mahdollista ostaa Kiinasta suoraan pikkuhiluilla kaikenlaista uutta, koska tilanne olisi voinut olla paljon pahempikin. Netistä ostaminen laskulla tai luottokortilla luo tunteen, ettei rahaa oikeastaan kulu ja aina voi huijata itseään sillä tekosyyllä, että vaatteet voi sitten palauttaa.

Planetaarinen vaatekaappi -kirja kertoo totuutta kiertelemättä ja samalla muutokseen ja kokeiluihin inspiroivalla tyylillä vaateteollisuuteen liittyvistä ympäristöasioista ja tavoista muuttaa omia kulutustottumuksiaan. Kirja on aivan loistava infopaketti kaikille pukeutumisesta, ympäristöasioista, vastuullisuudesta ja omien elämäntapojen kehittämisestä kiinnostuneille. Aihetta käsitellään monesta näkökulmasta, ja myös se on tuotu turhaan syyllistämättä esiin, että pukeutuminen ja kauniit vaatteet ovat käytännöllisten näkökulmien lisäksi ilon aiheita sekä itseilmaisun keino.

Uskon, että kirjasta on mahdollista löytää jokaisen omaan näkökulmaan ja kulutustyyliin sopivia tapoja muuttaa vaatekaappiaan ja pukeutumistaan vastuullisemmaksi.

Miten kirja inspiroi minua kehittämään omia kulutustottumuksiani?

• Olen osallistunut viime vuodesta lähtien viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Kirjasta opin, että itse asiassa seitsemän uutta vaatetta on maksimi, ja tarkemmin ajateltuna se on todella riittävä määrä. Kyseinen haaste opettaa joka tapauksessa ostamaan laadukkaampia vaatteita ja pohtimaan omia kuluttamisen tapoja. Jatkan tänäkin vuonna haastetta – toistaiseksi olen ostanut yhden uuden vaatteen.
• Pyrin ostamaan käytettynä vaatteita omiin tarpeisiin, ja onnekseni satun olemaan sen kokoinen että tämä on kohtuullisen helppoa minulle. Myös käytettyjen vaatteiden kaupoilla huomaa erityisen hyvin pikamuodin ja laadukkaampien vaatteiden materiaalierot ja kulutuksen kestävyyden.
• Kun ostan jotain, vaikkapa vaatteen tai muun tavaran, sitoudun myös pitämään huolta siitä ja korjaamaan tarvittaessa. Jos kyseessä on vaate, jonka korjaaminen tai ylipäätään huoltaminen ja puhdistaminen on vaikeaa tai mahdotonta, on syytä miettiä muita vaihtoehtoja. Myös asianmukainen kierrättäminen käyttöiän päässä kuuluu tähän sitoumukseen.
• Laitan kaapeissa mahdollisesti käyttämättä jäävät vaatteet mahdollisimman nopeasti uudelleen kiertoon, jotta ne voivat saada uuden kodin ja mahdollisimman paljon käyttökertoja. Pyrin suosimaan kirpputoreja ja netissä myymistä kierrätyslaatikoiden sjaan, jotta vaatteita ei dumpattaisi köyhien maiden riesaksi.
• Koska innostun kaikenlaisista haasteista ja asioiden mittaamisesta, jatkan viiden vaatteen vuotta tulevinakin vuosina. Kiinnostavia olivat myös kirjassa mainitut haasteet saman asun käyttämisestä mahdollisimman pitkään, 30 käyttökerran haaste per vaat ja Hot or Cool -instituutin neljän vuodenajan maihin määrittelemä 85 vaatteen minimikoko vaatekaapille. Siitä vaan mittaamaan siis vaatteiden käyttökertoja ja oman vaatekaapin kokoa!

Planetaarinen vaatekaappi mediakasvattajan kirjahyllyssä

Mediakasvatuksen näkökulmasta tämä kirja on loistava tietopaketti ja antoi paljon ajateltavaa aiheeseen liittyen. Kiinalaiset ultrapikamuotikaupat, kuten Shein ja Temu houkuttelevat monia paitsi naurettavan halvoilla hinnoillaan, myös käyttämällä valtavasti panoksia mainontaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Aihe sopii mielestäni mediakasvatukseen, erityisesti nuorten kanssa.

Jokaisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan aika ajoin, mistä omat kulutustottumukset ovat peräisin ja elääkö omien arvojen mukaisesti. Kirjassa viitataan liiketalouden professorin Luke Burgisin ajatuksiin, joiden mukaan matkimme muiden ihmisten käyttäytymistä ja haluja, koska emme tiedä tarkkaan mitä itse haluamme. Sosiaalinen media tottakai mahdollistaa tämän aivan erityisen hyvin. Lisäksi mainostajat hyödyntävät ovelasti algoritmeja mainonnan kohdentamiseen. Kriittistä medialukutaitoa tarvitaan tässäkin.