Dialogista vuorovaikutusta verkon välityksellä

Tämä on uudelleen julkaistu teksti ammatillisten opettajaopintojeni oppimispäiväkirjasta. Koonti teksteistä löytyy täältä: Fasilitointi-sivulta.

Ensimmäinen pieni osa ammatillisten opettajaopintojen verkko-opiskelua eli Dialoginen vuorovaikutus (3 op) on tänään tulossa päätökseensä. Viimeisenä tehtävänä on kirjoittaa oppimispäiväkirjaan omasta oppimisestaan jakson aikana, joten seuraavassa on opiskelujaksolta saamiani havaintoja ja oppeja dialogisesta vuorovaikutuksesta oppimisympäristön rakentamisessa. (Suoritan siis opettajaopintoja HAMKin kautta verkossa 2020-2021 välisenä aikana ja kerroin tarkemmin tässä aiemmassa kirjoituksessani, miten ja päädyin opiskelemaan näitä opintoja.)

Dialoginen vuorovaikutus -jakso on meillä opettajaopinnoissa kolmasosan kokoinen palanen Oppimisympäristön rakentamisosaaminen -moduulia. Perehdyimme kolmen viikon aikana dialogisen vuorovaikutuksen periaatteisiin, harjoitteluun käytännössä ja sen hyödyntämiseen opettajana toimimisessa, erityisesti oppimisympäristön rakentamisessa. Vuorovaikutusta pohdittiin myös ryhmädynamiikan kannalta, ryhmän toiminnan erilaisia vaiheita läpikäyden.

Dialogisuus on haastavaa, mutta mahdollista verkossa(kin)

Opintoihin kuuluvassa itsearviointitehtävässä pääsimme arvioimaan omaa vuorovaikutus- ja dialogiosaamistamme sekä lukemaan ja kommentoimaan arvioita pienryhmämme kesken. Varmaan sanomattakin on selvää, että jokainen meistä löysi omasta osaamisestaan paljon kehitettävää, mutta myös vahvuuksia.

Dialogisuus oli itselleni alunperin tuttua viimeisimpänä Sitran kehittämän Erätauko-menetelmän kautta, sillä kävin työpaikkani Lahden kaupungin tarjoamana kaksiosaisen Erätauko-koulutuksen viime syksynä 2019. Erätauko-keskustelussa dialogista toimintamallia harjoitellaan järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jonka fasilitaattorina tai ohjaajana koulutuksen käynyt toimii. Menetelmän materiaalit löytyvät toki verkostakin, joten niistä on hyötyä muutenkin dialogisuudesta kiinnostuneille.

Dialogisuuden hyödyntämiseen oppimisympäristössä perehdyttiin mm. Helena Aarnion kehittämien dialogisten menetelmäkorttien kautta. Yksi ryhmätehtävistä oli kuuden menetelmäkortin harjoitteleminen pienryhmässä, etäyhteyksien välityksellä tietenkin. Istunto nauhoitettiin ja saimme palautetta vastuuopettajalta harjoituksesta. Samalla harjoiteltiin dialogista asennetta muutenkin, eli vastavuoroisuutta ja ihmisystävällistä suhtautumista.

Erityisesti dialogisista menetelmistä jäi mieleen vertaisena toimiminen, mitä niinikään harjoittelimme istuntomme aikana. Vertaisuudessa tiivistyy mielestäni dialogisuuden ydin, tasavertaisuus niin keskustelun symmetrisyyden kuin erilaisten näkemystenkin kuuntelemisen kannalta.

”Tutkaile toimintaasi ja arvioi, miten siitä voi nähdä että asetut joissain tilanteissa toisen kanssa vertaisena (olette yhtä arvokkaita ihmisinä) keskustelemaan ja luomaan tietoa.”

Helena Aarnio: Dialogiset menetelmäkortit, Menetelmä 2: Vertaisena

Miten dialoginen toimintatapa sitten sujui etäyhteyksin? Mielestäni haastavinta harjoituksissa oli tehdä niitä verkon välityksellä, vaikka toki dialogisuus itsessäänkin on haastavaa. Verkkoympäristössä monet sanattoman viestinnän nyanssit jäävät huomaamatta, ja kuunnellessa tuntuu kuin ”osa viestintäkanavista olisi mykistettyinä”. Jotakin siis selvästi jää vuorovaikutuksesta puuttumaan, mutta on hankala suoraan osoittaa, mitä se on. Tässä on toki huomattava, ettei meillä ollut kameroita käytössä, mutta mielestäni ongelma on samankaltainen joka tapauksessa.

Esimerkiksi puheenvuoron antaminen ja pyytäminen etenkin vapaamuotoisemmassa keskustelussa on aina ollut mielestäni hankalaa, jos toimitaan etäyhteyksien varassa. Helposti tulee tilanteita, että alkaa puhua toisen päälle tai ei saa suunvuoroa vilkkaassa keskustelussa. Samoin keskustelukumppanin puheeseen liittyminen on vaikeampaa, vaikka helppoa se ei ole live-tilanteessakaan.

Ryhmädynamiikkaa etäyhteyksin

Mielestäni on koko ajan mielenkiintoista peilata verkko-opintoja tähän vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa etätyöskentely on ainakin osalle työikäisistä entistä normaalimpi osa arkea ja esimerkiksi suurin osa korkeakouluopetuksesta taitaa tänä syksynä 2020 hoitua verkon välityksellä.

Moni aloittaa tässä tilanteessa työt tai opiskelut niin, ettei pääse näkemään (kaikkia) kollegoita heti tai pitkään aikaan. Samoin en minäkään ole nähnyt opiskeluryhmämme muita jäseniä. Silti pienryhmämme on alkanut toimia tiimin tavoin kohti yhteistä tavoitetta. Ryhmäytyminen verkko-opetuksessakaan ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan vaatii jopa enemmän panostusta kuin muuten. Mietin, mitenköhän esimerkiksi nyt aloittavat fuksit kokevat tämän syksyn ja ryhmäytymisen opiskelijakavereiden kanssa.

Vuorovaikutustaidot ja ryhmän ohjaaminen verkkoympäristössä tulee kasvattamaan entisestään merkitystään. Vaikka ei toimittaisikaan kokonaan etänä, tulee verkossa tekemisen määrä uskoakseni kasvamaan. Erityisesti koulutukseen paikasta riippumattomuus sopii mielestäni hyvin. Vielä verkko-opetuksen dialogisuutta ja ryhmädynamiikkaa sivuttiin oppimateriaaleissa melko vähäisesti, mutta tämä verkko-opiskelun kokonaisuus antaa varmastikin ajateltavaa ja käytännön kokemusta asiaan liittyen.


Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *